Pakko tunnustaa, että koti on hiljainen kahden kanssa. Onneksi tämä on vain väliaikainen ratkaisu.
Jojo järjestää minulle silti ohjelmaa murrosikänsä kanssa. Aina pihalla pysyvä poika päätti eilen aamuna käydä mutkan naapurin portailla :O Ärinänä saattelemana hommasin pojan kotiin ja kotipihalla olin kun mitään ei olisi tapahtunut. Koirat elävät hetkessä ja siihen meidän ihmistenkin pitäisi opetella! Koulutuspuolella pidetään taukoa. Vanhan kertausta, mutta uutta ei opetella nyt. Hakuakin kerrattiin sunnuntaina kentällä :)
Allun kanssa treenataan ihan perusjuttuja ja kaukokäskyjä. Maahanmenosta nousee jo istumaan, mutta seisomiseen tarvitaan apuja. Pian päästään taas ottamaan hyppyjä, ihanaa kun tulee kesä! Tosin nautin suunnattomasti kun pääsen potkurilla ja suksilla liikkumaan koirien kanssa. Joten ehkä sitä kesää en nyt niin vimmatusti odota.
Samaa ei varmaan voi sanoa niistä jotka odottavat omaa pentua kotiin. Voin vain kuvitella miten päivät matelevat. Kannattaa lukea jotain hyvää kirjallisuutta (Tuire Kaimio: Pennun kasvatus) ja miettiä olisiko niistä vinkeistä jotain sellaista joita voisi itse hyödyntää. Kaikkea ei tarvitse orjallisesti noudattaa.
Mukavaa kevättä, se järkkäri odottelee yhä siellä jossain..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti