Ihanaa kun pääsi treenaamaan pitkästä aikaa. Kyllähän me kotona väännetään, mutta pitkästä aikaa ihmisten ilmoille ja treenikavereiden kanssa.
Taiga ottaa niin stressiä toisista koirista, että en kehtaa sitä rasittaa nyt. Taiga saa siis tyytyä pikkulenkkeihin ja kotona motivointijuttuihin. Ruoka maistuu ja masu kasvaa.
Jojon on kyllä pehmeä koira. Kerran karkasi paikaltaanmakuusta, ja vaikka en mikää hirmu vihainen edes ollut niin se riitti, ei karannut toista kertaa. Sama kun mölisi autossa Allun treenin aikaan, kerta kävely autolle ja tokaisu "nyt riittää" -ja se riitti. Jojo kyllä kokeilee, mutta ei koskaan kahta kertaa -ainakaan samoissa treeneissä :D
Allulle oli sietokykyä pelkästään toiset koirat ja ihmiset. Leikkauksen jälkeen ei ole toisia koiria häiriönä ollut ja sen kyllä huomasi. Onneksi oli superkiva vinkulelu mukana -ja nakkeja.
Meillä koirat ei saa leikkiä sisällä paitsi minun kanssa, se tuntuu pojille olevan aika kova pala ja joudunkin niitä laittamaan eri paikkoihin. Ulkona sitten painitaan. Taigaa en myöskään päästä enää Allun kanssa riekkumaan, on tuota massaa sen verran enemmän (ihanaa kun poika syö!! )
Sellaista meidän talvisiin päiviin.
Pentukyselyjä onkin tullut kivasti ja äitiähän saa tulla katsomaan milloin vaan kun soittaa ensin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti